Philippines June-July 2019

Viime kesäinen matkani kaukaiselle ja eksoottiselle Filippiineille oli enemmänkin niin sanotusti hetken päähän pisto. Okei, tiedän ettei kuulostaa lainakaan minulta ja niin, lennot tosiaan varattiin jo lähes puolivuotta ennen matkaa. Kuitenkin, olin jo Helsingissä tutustunut filippiiniläiseen kulttuuriin ystävieni kautta. Muistaakseni pohdin jo aiemmin vuonna 2014 maisterivaiheen työharjoittelun suorittamista kyseisessä saarimaassa, mutta rakas Afrikka vei voiton.

Etukäteisvalmistelut matkalle menivät sujuvasti ja asiaa helpotti paljon se, että kaikki rokotukseni olivat voimassa. En kauheana lukenut etukäteen tietoa Filippiineistä, koska halusin mennä matkaan ennakkoluulottomasti.

Matkaan lähdettiin kesäkuun puolivälin tienoilla (sopivasti pakoon Suomen kylmää kesää, heh). Reissu kesti noin 3,5 viikkoa mikä oli tosiaan aika sopiva aika tai tietysti olisi voinut olla pidempäänkin, riippuu täysin siitä mitä haluaa nähdä, kokea jne. Reissuseurana oli poikaystävä.

Lähinnä vietimme aikaa Metro Manilan alueella ja Quezon Cityssä. Tutuksi tulivat myös pieni Tay Tay:n esikaupunkialue, mikä tosin oli aika turistivapaa ja tylsähkö.

Itseäni ei oikeastaan (jälleen kerran) yllättänyt se minkälainen ilmasto, tunnelma, hajut olisivat vastassa,koska tottuneena kehitysmaamatkailijana tiedän mikä odottaa (tai noh, luultavasti yleensä tiedän:)).

Paikallinen herkku Balot:D the local speciality: Balot

Lämpötilat olivat aikalailla koko reissun ajan +28-32 astetta tai jopa enemmän. Oli todella aurinkoisia päiviä, mutta myös myrskyä/vesisadetta.

Itselleni ikävin asia reissussa oli Manilan saasteet, yllätys. Tuntuu, että kolmantena päivänä hengiteltyäni pakokaasuja ja muita saasteita, sain ikävän migreenin joka aina toistui, kun olin kaupunkialueella.

Matkustimme myös onneksi Boracay-nimiselle saarelle, joka sijaitsee Filippiinien saarirykelmän keskivaiheilla. Boracay oli ihana saari, pikä valkoinen hiekkaranta, palmuja ja turkoosi meri. Iltaa vietimme välillä rantabaareissa, joissa soi letkeä reggae. Boracayn ranta-alueen ulkopuolella avautui paikallisten elämä: rosoiset kadut, roskia, katukoiria, pieniä kojuja, sähköjohtoja katujen yllä sikin sokin jne. tiedät mitä tarkoitan. Se tuntuu pahalta joka kerta, mutta mitä vanhemmaksi tulee niin siihen turtuu...varsinkin, kun olen itse alalla joka liittyy vahvasti kehitysmaihin ja paikallisten elinolojen kohentamiseen.

Toinen reissun kohokohta oli Tagaytayn alue, jossa vierailimme Taal-tulivuorella. Teimme siis päiväreissun autolla Tay Tay:sta Tagaytaylle, ajomatka kesti noin 2-3 tuntia, riippuen liikenteestä. Ostimme päiväpaketin Taal-tulivuorelle, jonne paikallinen opas kuljetti meidät veneellä. Oli hienoa patikoida jos sammuneen (mutta valitettavasti uudelleen purkautuneen) tulivuoren juurella.

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan mukiin menevä, mutta olisin kaivannut jotain enemmän. Seuraavalla kerralla jos menen Filippiineille, niin haluan matkustaa riisiterasseille Banauelle ja Palawan-saarelle.

Suosittelen kuiten filppareita lämpimästi myös ensikertalaiselle, mukavia ihmisiä ja eksotiikkaa parhaimmasta päästä.