Tallinna 15.2.2019

Tähän väliin kirjoittelen lyhyet kuulumiset minimatkalta Viroon, vielä tuttavallisimmin pääkaupungista Tallinnasta. Monet meistä ovat käyneet kyseisessä kaupungissa enemmän kuin tarpeeksi. Onhan Tallinnaan monia risteilyreittejä päivittäin ja myös halpoja lentoja. Matkakumppanina oli poikaystävä ja päätettiin lähteä matkaan spontaanisti. Löydettiin edulliset risteilyliput laivayhtiö Eckerö Lineltä, 10 € per henkilö meno-paluu. Vietimme Tallinnassa koko perjantaipäivän kierrellen kaupungilla, museoissa, ravintoloissa, ostoksilla ja niin edes päin. Täytyy todeta, että oli erittäin kiva päivä eikä Tallinna koskaan petä nähtävyyksillään ja tunnelmallaan. Etenkin tunnetuin turistialue eli Vanha kaupunki on suosikkini juurikin historian vuoksi. Voisin viettää siellä kaiken aikani kierrellen nähtävyyksiä ja pieniä kahviloita sekä ravintoloita. 

Reissumme aluksi käväisimme Sadamarketissa, joka on siis kauppahalli ihan sataman vieressä. Ostin käsilaukun sieltä, koska se minkä otin reissuun mukaan olikin liian pieni. Onneksi löysin uuden edulliseen hintaan. Kävelimme satama-alueelta Vanhaan kaupunkiin ja kiertelimme hetkisen alueella. Sen jälkeen päätimme mennä testaamaan Olde Hansa-ravintolan (kts. https://www.oldehansa.ee/), joka sijaitsee Vanhan kaupungin keskustassa. Kyseinen ravintola on etenkin tunnettu keskiaikaisesta miljööstään, menusta ja tunnelmasta. Sitä se todellakin oli, kun astuimme sisään ravintolaan. Sisustus ja tarjoilijoiden asut olivat kuin suoraan keskiajalta. Tunnelmallista oli myös oikeat kynttilät pöydillä ja ravintolassa oli savuinen tuoksu. Hinnat eivät mielestäni olleet kovin korkeita. Sanotaanko, että noin samaa tasoa kuin keskitason ravintola Helsingissä. Kaiken kaikkiaan lounaskokemus Olde Hansassa oli enemmän kuin odotettu, pidin erittäin paljon. Suosittelen testaamaan jos keskiaika kiinnostaa tai edes haluat hetken haaveilla millaista siihen aikaan oli.

Käynti Olde Hansa-ravintolaan.

            (Kuva: https://www.oldehansa.ee/)

                                              

 Lounaan jälkeen oli vuorossa kierros museossa. Halusin mennä katsomaan Kiek in de Kök-museon (kts. https://linnamuuseum.ee/kiek-de-kok/), koska en ole aiemmin vieraillut siellä. Museossa oli perjantai-iltapäivästä hiljaista eli mukava, kun sai rauhassa kierrellä ilman hälinää. Vierailimme vain museon torni-osiossa, joka on kuusikerroksinen kompleksi. Jokaisessa kerroksessa on jotain nähtävää. Mielenkiintoisin juttu löytyi 1. kerroksesta, jossa oli pienoismalli pohjaveden puhdistuslaitteesta Tallinnassa. Aika hauska yksityiskohta! Muuten museon torni-osassa oli lähinnä nähtävillä sota-ajan kalustoa sekä tietoa Tallinnan sotaisasta historiasta.

Vedenpuhdistuksen pienoismalli Kiek in de Kök-museossa.

History of the tower

With the advent of firearms and cannons used in the siege warfare, the defences had to evolve accordingly. Initial version of the artillery tower was built in 1475-1483. Back then people called it just ‘the new tower behind the Boleman’s Sauna’.

The first written record of the current name of the battery tower or version thereof originates from 1577 as Kyck in de Kaeken and from there on, multiple forms and spellings of that name were used, e.g. Kik (Kyk) in de Kok, Kiek in die Küche, Pulffer-Thurm Giecken Köck. Finally, in 1696 the current spelling appears, Kiek in de Kök, meaning ‘peek into the kitchen’ in Low German. Well, one could say that it was indeed possible to watch what the enemy was ‘cooking’ in their ‘kitchen’ from the towering height of about 38m.

As early as in late 15th century the tower was somewhat reconstructed. Extra layers were added to the outer walls rendering these thicker, so the overall diameter of the tower was 17.3 m. The walls reached the current thickness of 4 metres; however, the tower itself was lower back then. The waterproofed upper floor paved with cobblestones was open from the top and had 22 embrasures in its parapet. The parapets must have been covered by some kind of roof, yet the middle part of the floor remained open allowing for better access in placing mortars and catapults.

Compared to other defence towers of Reval, the Kiek in de Kök tower had major fire power due to its 27 embrasures for cannons and 30 for handguns.

(Lähde: https://linnamuuseum.ee/en/kiek-de-kok/about-the-museum/history-kok/)

Näkymä Kiek in de Kök-museon tornista.

Museo-kierroksen ja historiallisen tunnelmoinnin jälkeen suuntasimme vielä ennen lähtöä muutamalle lasilliselle paikalliseen ravintolaan Vanhassa kaupungissa. Silmiimme osui ravintola-baari nimeltään Clayhills Gastropub (kts. http://www.clayhills.ee/en/about.html).Kyseinen ravintola-pubi näyttää houkuttelevalta ja sisältä vielä tunnelmallisemmalta ("vanhaa ja uutta"- yhdistelevän sisustuksen ansiosta). Kyseisen Gastropubin nettisivuilla kerrotaan sen olevan ensimmäistä laatuaan Tallinnassa. Vaikutteet ovat ymmärrettävästi otettu gastropubien kehdosta eli Brittein saarilta. Menimme Clayhills Gastropubiin muutamalle oluelle. Hanasta puolen litran Clayhills maksaa 5,50 euroa eli ei mikään päätä huimaava hinta. 😊

Istuskelun ja rentoutumisen jälkeen suuntasimme takaisin satamaan ja lähdettiin kohti Helsinkiä alkuillasta. Oli onnistunut päivä Tallinnassa ja huomasin, miten tällainen pienikin pyrähdys meren toiselle puolen piristi.

Nautitaan nyt ihanasta auringonpaisteesta, rentouttavaa sunnuntaita!

"Romanttisesti" oluella Clayhills Gastropubissa. :)