Järjestöalalle matka käy

Maaliskuu jo kolkuttaa ovella. Täytyy todeta, että aika todellakin menee liian nopeasti. Vastahan tämäkin vuosi saatiin käyntiin ja nyt ollaan jo lähes kevään puolivälissä. Ei tietenkään haittaa, lämpö ja aurinko ovat mitä tervetulleimpia. Nyt tarvitaan kaikki mahdollinen energia ja tsemppaus.

Aloitin virallisesti työkokeilu/harjoitteluni 18.2, josta mainitsinkin jo aiemmissa blogiteksteissäni. Työkokeilupaikkanani tämän kevään aikana toimii Fida International ry (https://www.fida.info/)ja teen kokeilun heidän päätoimistollaan kehitysyhteistyöosastolla. Fida International ry:n juuret ovat eri helluntaiseurakunnissa ja ennen se tunnettiin nimellä Suomen Vapaa Ulkolähetys. Fida toimii kehitysyhteistyön, lähetystyön, humanitaarisen avuna sekä kierrätystoiminnan parissa. Fida omistaa second hand-liikkeitä tällä hetkellä 14 paikkakunnalla (https://www.fida.fi/myymalat/).

Fida pyrkii toiminnallaan takaamaan ihmisarvoisen elämän jokaiselle ja turvaamaan riittävän elintason:

Pohjois-Korean ruokapula pahenee – apua pyydetään myös Suomesta

Ainakin Kirkon ulkomaanapu ja Fida ovat saaneet suoran avunpyynnön, kun kovin nälänhätä kymmeneen vuoteen uhkaa Pohjois-Koreaa. (Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10665882)

Ensimmäinen viikko meni tutustuessa työporukkaan ja lueskellessa taustatietoja Fidasta sekä sen päätoimialueista. Tällä viikolla on ollut paljon koulutuksia liittyen mm. Fidan työhön, vuosiohjelmaan, raportointiin, projektien hallinnointiin, kumppanuussuhteisiin, ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan (RBM), humanitaariseen työhön jne. Toisin sanoen aivan todella mielenkiintoisia aiheita ja olen enemmän kuin innoissani tästä työstä. Tuntuu, että olen omalla kentälläni tai ainakin vahvasti menossa siihen suuntaan. Tänään sain myös muitakin hyvinä uutisia. Minut on valittu mukaan Suomen YK-liiton ja YK:n Ystävien mentorointiohjelmaan, joka starttaa ensiviikon tiistaina. Pääsen kyseisen ohjelman myötä tutustumaan enemmän YK:n toimintatapoihin sekä erinäisiin rekrytointitilaisuuksiin. Eli itselläni on aihetta juhlaan enemmän kuin tarpeeksi. 😊 

Ei edes puhelinvarkaus voi lannistaa. Nimittäin eilen puhelimeni varastettiin, kun olin matkalla töistä Töölön kisahalliin. Ilmeisesti ratikka-matkan aikana napattu. Harmitti kyllä todella paljon, mutta nyt asia jo lähinnä huvittaa. Onneksi suljin heti liittymän ja puhelimen muut toiminnot etähallinnan kautta. Tosin muistikortti jossa oli reissukuvia ym. katosi siinä samalla, mutta ei voi mitään. Elämä jatkuu. Huvittavinta on se, että miten tämä oli jo toinen kerta kun arvotavara katoaa käsistä Suomessa. Verrattuna siihen, että on tullut seikkailtua ties missä maailmalla. 😉

Huonoista jutuista kuitenkin takaisin positiivisiin ajatuksiin. Ajattelin nyt hieman pohtia järjestöalaa Suomessa ja sitä, miten sille voisi käytännössä työllistyä. Suomessa järjestökenttä on aika suppea, mutta mielestäni erittäin toimiva. Viittaan tällä siihen, että järjestöt toimivat kotimaan kansalaistasolla moitteettomasti, mutta kansainvälistä yhteistyötä voitaisiin lisätä etenevissä määrin sekä laajentaa järjestöalan toimiaiheita. Kiitos toimivuudesta taas kuuluu demokraattiselle yhteiskunnalle, sananvapaudelle ja kolmannen sektorin tukemiselle.

Järjestöt ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja edunvalvojia. Suomessa toimii tuhansia erilaisia järjestöjä, joita ovat esimerkiksi työmarkkinaetujärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt ja ympäristöjärjestöt. Järjestön toiminnan tarkoituksena voi olla poliittiseen järjestelmään vaikuttaminen tai yhteiskunnallisten olojen parantaminen, mutta yhtä hyvin myös jonkin tietyn asian kuten terveyden edistäminen.

Järjestöistä puhuttaessa on käytetty termiä kolmas sektori, jolloin niiden toiminnan katsotaan erottuvan yritysmaailman ja julkisen sektorin (valtion ja kuntien) sekä perheiden toiminnasta. Tällöin järjestöt on nähty taloudellista voittoa tavoittelemattomina organisaatioina, joiden toiminta on vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Järjestöjen lisäksi kolmanteen sektoriin luetaan myös säätiöt ja osuuskunnat.

Kolmannen sektorin toimijoilla on yhteiskunnassa useita tehtäviä. Ne edistävät demokratiaa esimerkiksi valvomalla viranomaisten toimintaa, avaavat julkisia keskusteluja yhteiskunnasta, toimivat keskustelufoorumeina, mahdollistavat osallistumisen ja ehkäisevät syrjäytymistä toimintojensa kautta sekä edistävät kansalaiskasvatusta ja puolustavat vähemmistöjen oikeuksia.

(Lähde:http://www.ammattinetti.fi/ammattialat/)

Järjestöalalle päätyminen on kiinni monesta asiasta, ei pelkästään opinnoista. Suomessa ei voi itsessään opiskella nimenomaan järjestöalaa, mutta siihen liittyvää kylläkin. Itselläni etnologian korkeakouluopinnot yhdistettynä mm. sosiologian ja kestävän kehityksen opintoihin ovat edesauttaneet suuntautumistani. Tärkeimpänä asiana painottaisin kuitenkin kokemusta järjestötyöstä esim. vapaaehtoistyön kautta. Vain sen avulla voi saada jo opintojen aikana kuvan siitä mitä työkansalaisjärjestöissä on, mitä osa-alueita työhön kuuluu, mitä tehtävänimikkeitä järjestöt pitävät sisällään jne. Itse olin mukana opintojeni aikana useissa järjestöissä aina silloin kun vain aika riitti. Pisin ja hyödyllisin kokemus oli kun toimin kaksi kautta Suomen Ylioppilaskuntien liiton (SYL) Kehy-valiokunnassa edustajajäsenenä. Silloin pääsin toimimaan maaryhmissä sekä näkemään järjestön hankkeiden evaluointia, raportointia hankkeista, uutiskirjeen suunnittelua ja niin edes päin. Kannustan myös luomaan aktiivisesti suhteita henkilöihin, jotka ovat töissä järjestöalalla ja pyytämään neuvoja heiltä työllistymiseen. Oma innostus ja määrätietoisuus ovat ajaneet voimakkaasti eteenpäin ainakin itseäni. En ole luovuttanut haaveideni suhteen vaan pyrkinyt tekemään kovasti töitä sekä kehittämään omia taitojani. Itse asiassa siinä piilee myös yksi salaisuus. Järjestökenttä on alati muuttuva ja järjestöalan osaajien tulee kehittää tietotaitoaan jatkuvasti pysyäkseen ajan hermoilla. Järjestöt ottavat nykyisin käyttöönsä jatkuvasti uusia metodeja sekä järjestelmiä joiden tarkoitus on kehittää toimivuuden jatkuvuutta.

UFF on myös yksi kansalaisjärjestö, joka tukee kestävän kehityksen tavoitteita vaatekierrätys toiminnallaan.

Jatkan kuitenkin innoissani työtäni Fidalla ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Mahtavaa, kun aurinko alkaa jo lämmittämään ja lumi sulamaan. Tosin ne pienet kivet, jotka lentelevät jollain ihmeen tavalla nilkkureideni sisään alkavat jo ärsyttämään.

Mukavaa viikonloppua ja juhlistetaan virallisesti kevään alkua!