Some days in Negril

While I’m writing this text I’m sitting at the Noman Marley International airport in Kingston. Some of my Jamaican friends just dropped me here and now I need to just wait and take a flight to Cancún, Mexico. First week passed by fast, good time in Mobay and Negril. Actually, now I could tell more about my time in Negril where I spent 4 days. Negril is the main city on the west coast of Jamaica and it is well-known of beautiful beaches, more closely, the main beach in Negril is about 7 miles a long and mostly all the main hotels/hostels/guest houses are located there. It was an amazing feeling to have a short stroll over the beach side and see how the white sand line and crystal clear water continues miles and miles until the horizon.

However, I was not only lying on the beach. I also decided to have a real experience of Jamaica and see what is the real life all about here. I got a chance to stay in my local friend’s place and spent some time with people at the area/local village. First of all, I need to tell you that it would be so good to all people from well-developed countries to go there and experience the reality. People in poor areas do not have a proper sanitation system, houses are basically only wrecks, electricity works weakly, there’s trashes everywhere, street dogs/cats/goats wandering about in the yards and most of all, no internet connection. That’s why I could not to update anything but it was also a positive thing, I really understood what is the meaning of caring, sharing and positivism.

Even the people in poor communities do not have an access to all fancy things which are everyday life for us in Western countries (or also in developing countries but only belong the high-class). Those people do not have money for food everyday but they still live their lives and keep up on positive attitude because that’s the only way to keep on going. In that kind of situation worrying does not help anything.

A colorful painting at the beach area 

The beautiful beach in Negril

Blogin suhteen on ollut nyt muutamat päivät aika hiljaisia johtuen siitä, että vietin noin neljä hyvin erikoista päivää Negril-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee Jamaikan länsirannikolla. Negril on etenkin tunnettu sen kauniista rannoista ja hyvin rennosta tunnelmasta. Sitä se tosiaan oli verrattuna Montego Bayihin. Lähdin matkaan kohti Montego Bayta viime lauantaina aamusta. Päätin palkata paikallisen taksikuskin viemään minut Lucea-nimiseen pieneen kylään, josta sitten jatkoin matkaa paikallisessa yhteistaksissa kohti Negriliä. Niin ja tosiaan se tilataksihan oli täynnä ihmisiä ja porukkaa jäi pois sekä nousi kyytiin aika ajoin, no worries tähän on jo totuttu.😊

Negrilissä taas pelonsekaisia tunteita aiheuttivat lähinnä todella hullut autoilijat sekä moottoripyörätaksit. Kyseisillä henkilöillä ei mitään tietoa nopeusrajoituksista saati sitten esim. kypärästä, mutta mitäs se nyt menoa hidastaa. :D

Negrilissä neljä päivää meni nopeasti. Kävin tsekkaamassa ”the main beachin” eli sen kuuluisan 7 mailia pitkän rannan. Olihan se upea näky, täytyy myöntää. Todella paljon turisteja sekä paikallisia rannalla ja reggae-tyylisissä rantabaareissa hengailemassa. Lämpötilat on yleisesti nyt viimeviikkoina olleet jotain aivan uskomatonta. Hiki virtaa ja koko ajan janottaa. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi kun mittari näyttää jatkuvalla syötöllä +32-35 astetta ja yöllä +27-29. Nyt on alkanut ihan kivasti saamaan sitä rusketustakin ja suolainen merivesi tekee hyvää ainakin omalle iholleni.

Rick's Cafe in Negril and the world famous cliff:)

Reggae-show at Rick's Cafe in Negril

I wasn't brave enough to jump but maybe later:)

Tosiaan sain myös kokea jotain hyvin ainutlaatuista ollessani Negrilissä. Majoituin paikallisen ystäväni kodissa, joka sijaitsee ns. köyhällä alueella kaupungin keskustan kupeessa. Sitä se tosiaan oli. Voisin sanoa, että olen itse jollain tasolla kokenut matkailija jos kysymys on karuista olosuhteista eikä tietoa luksuksesta. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että paikka jossa Negrilissä majoituin oli pahempi kuin ne township/ghetto-alueet missä olen esim. sompailut Afrikan aikoinani. Ensinnäkin kyseisen kommuunin ihmisten asuin talot olivat vain ns. talojen raunioita. Ei ikkunalaseja lainkaan, joka puolella jätteitä, tyhjiä lasipulloja. Ei kunnollisista wc-tai suihkutiloista tietoakaan. Kulkukoiria, kanoja ja vuohia vaelteli joka paikassa. Sähköt sentään toimivat, mutta välillä ajoittaisi sähkökatkoksia. Eikä tietenkään mitään muita turhia hienouksia, ilmaisesta wi-fi yhteydestä puhumattakaan. Mutta arvaatteko mitä? Itse asiassa oli aivan äärimmäisen silmiä avaavaa nähdä se miten 5-6 henkinen perhe elää niin alkeellisissa olosuhteissa, mutta silti heidän asenteensa on positiivinen. Huomasin miten yhteisöllisyys ja toisista välittäminen auttoivat kyseisen kylän ihmisiä jatkamaan elämäänsä kuin ei olisi huolia laisinkaan. Sain mahdollisuuden osallistua kyseisen kylän itsenäisyyspäivän juhlintaan (niin Jamaikan itsenäisyyspäivä oli 6.8). Porukka oli kokoontunut kylätielle jossa soitettiin reggaeta/dancehall-musiikkia naapurin stereoista, pelattiin dominoa, syötiin tuoretta kalaa/vuohta ja riisiä. Itse asiassa itselläni oli todella mukavaa. Näki miten yksinkertaiset asiat voivat tuottaa iloa ja miten itsessään yhdessäolo on kaikkein parasta. Täytyy vaan sanoa, että love is all you need <3

Matka jatkui siis tänään pienen road tripin muodossa. Lähdin ystävieni kyydillä kohti pääkaupunki Kingstonia, tarkemmin ottaen lentokenttää. Oli kiva nähdä hieman maisemia ja paikallisia kyliä sekä kaupunkeja joiden ohi ajoimme. Ostimme matkan varrelta myös ruokaa, vettä ja tuoreita hedelmiä. Täältä lennän siis tänä iltana kohti Meksikon Cancúnia. Jännittävää, saa nähdä mitä kaikkea hauskaa Meksikon matka tarjoaa, hola!;)